Historia
Viola Ranin syntyi Hämeen Nastolassa kauppias Werner Wessbergin perheeseen vuonna 1867. Hän tuli ylioppilaaksi ruotsinkielisestä Kuopio privatlyceum -nimisestä lukiosta vuonna 1891.
Lyhyen nuoruudessa Carl Gustav Robert Ehrnroothin kanssa solmitun avioliiton jälkeen hän meni naimisiin kauppias-maanviljelijä Petter Emanuel Raninin kanssa. Sulhanen oli erään Kuopion tunnetuimman liikemiehen, kauppaneuvos Gustav Raninin (alkuaan Kustaa Raninen) poika.
Avioliiton alkuvaiheessa 1895 puolisot tekivät ja vahvistivat keskinäisen testamentin. He olivat lapsettomia ja asuivat avioliittonsa aikana sekä Turussa että Kuopiossa ja tiettävästi myös Helsingissä. Miehensä kuoleman jälkeen vuonna 1906 Viola Ranin teki testamenttiin lisäyksen, jonka mukaan hän kieltäytyi ottamasta vastaan sitä omaisuutta, pääosin kiinteistöjä, jonka hänen miehensä oli perinyt omalta isältään.
Ensimmäiset suunnitelmat perijästä, joka tulisi olemaan humanitäärinen säätiö, mainitaan vuonna 1919 laaditussa yksityiskohtaisessa testamentissa. Siinä on neljätoista pykälää eri yksityishenkilöille osoitetusta perinnöstä sekä lahjoituksista yhdistyksille ja museoille. Pykälässä 14 mainitaan, että “loppu jäämistöstäni luovutetaan sille hermosairaiden laitokselle, jolle 5.4.1909 lahjoitin sadantuhannen markan peruspääoman, joka sittemmin lisäavustustusten ja korkojen kautta on suunnitelleen kaksinkertaistunut.
Tässä yhteydessä Viola Ranin on laatinut kirjelmän (katso sivu 6).
Ilmeisesti Viola Ranin sai myönteisen vastauksen mainituilta herroilta, koska hän syyskuussa 1925 nimitti “yllä olevassa kirjelmässä mainitun hallintoneuvoston” ja vahvisti viimeisen tahtonsa ja testamentin, joka oikeaksi todistettiin. Vuonna 1949 täydentävässä testamentissa todettiin, että alkuperäiset määräykset koskien suunniteltua sairaalaa ja lahjoitusta lääketieteelliselle tiedekunnalle matka-avustusta varten, ovat mitättömiä ja siksi peruutetaan, joten säätiön muusta toiminnasta päättää hallintoneuvosto siten, että Viola Ranin määrittelemää tarkoitusta palvellaan.
Viola Ranin kuoli 8. helmikuuta 1951 ja säätiö valvoi hänen testamenttinsa toteuttamista Espoon käräjäoikeudessa. Viola Ranin kuoli Kauniaisissa, jossa hän oli asunut viimeiset vuotensa kahden kotiapulaisensa kanssa.
Viola Raninin esittämä toivomus, että myös muut tukisivat säätiötä, oli toteutunut jo vuonna 1924 Evi ja Martti Kiljanderin testamentissa. Kiljanderit olivat Viola Raninin ystäviä ja tohtori Kiljander oli valittu hallintoneuvoston jäseneksi. Testamentin lahjoitus käsitti suuren osan puolisoiden omaisuudesta.
Viola Raninin säätiön omaisuus, joka on tällä hetkellä (kesäkuussä 2015) noin 6,8 miljoonaa euroa, on kokonaisuudessaan Nordea Pankin hoidossa. Säätiön hallitus kokoontuu 1-2 kertaa vuodessa jakamaaan tukea järjestöille, jotka ovat säätiön sääntöjen ja hallituksen käsityksen mukaan Viola Raninin tarkoitusperien mukaista.
Avustusten kokonaismäärä saa sääntöjen mukaan olla enintään 80 prosenttia pääoman vuosituotosta, mikä tarkoittaa, että hallituksella on ollut jaettavanaan vuosittain noin 150 000-250 000 euroa. Avustuksia haetaan kirjallisesti. Hallitus edellyttää, että hakemuksiin liitetään tiedot hakijajärjestön toiminnasta ja taloudesta.
Säätiön muut menot muodostuvat ainoastaan pankin varainhoitokulusta ja hallituksen jäsenten vaatimattomasta kokouspalkkiosta.